Mikä auttaa omaista jaksamaan?

Läheisen sairastuminen vaatii usein myös omaiselta käyttäytymisen muuttamista ja sopeutumista. Omaisen huoli läheisen selviytymisestä ja huolenpito hänen hyvinvoinnistaan voi johtaa oman hyvinvoinnin laiminlyömiseen. Tilanne voi kehittyä huomaamatta, eikä omainen aina itse tunnista omaa kuormittuneisuuttaan. Siksi onkin hyvä kysyä myös itseltään, miten jaksaa.

Omaisen stressioireiden tunnistaminen ja hallitseminen ajoissa on tärkeää. Yleisiä reaktioita stressiin ovat: unihäiriöt, kohonnut verenpaine, ruokahalun muutokset, alentunut vastustuskyky, keskittymisvaikeudet, masentuneisuus, ärtyneisyys, ahdistuneisuus, hermostuneisuus, alttius onnettomuuksiin sekä päihteiden väärinkäyttö tai päihderiippuvuus.

Yleiset stressinhallintakeinot auttavat myös omaista jaksamaan:

  • stressaavien tilanteiden välttäminen. Jos esimerkiksi kiireinen aikataulu stressaa, voi miettiä, onko mahdollista luopua joistakin velvollisuuksista tai menoista.
  • terveelliset elämäntavat: hyvien nukkumis- ja ruokailutottumusten ylläpitäminen, kofeiinin ja nikotiinin liikakäytön välttäminen, säännöllisen liikuntaharrastuksen ylläpitäminen, rentoutumistekniikoiden käyttäminen ja yksilöllisten rentoutumiskeinojen löytäminen.
  • vapaa-ajan toiminnat: harrastukset. On tärkeää ottaa itselle omaa aikaa ja pitää kiinni omista harrastuksista.  
  • sosiaaliset suhteet: ystävien tapaaminen.
  • kohtuullisten odotusten asettaminen ja ajattelutavan muuttaminen: esimerkkejä positiivisista ajatuksista ovat: ”tämä on haaste, mutta selviän siitä”, ”aion tehdä parhaani”, ”on ikävää, että tämä tapahtui, mutta kykenen selviämään siitä”. Rakentava tapa hallita stressiä on pyrkiä poistamaan ajattelusta ”pitäisi” ja ”täytyisi” ja ajatella niiden sijaan ”toivoisin” ja ”haluaisin”.
  • huumorintaju.
  • hengelliset ja henkiset arvot.

 

Rajojen asettaminen

Mitä vaativampi sairastuneen tilanne on omaisen kannalta, sitä tärkeämpää omaisen on tunnistaa oman jaksamisensa rajat. Kriisitilanteissa on luonnollista unohtaa omat tarpeet ja keskittyä sairastuneen läheisen auttamiseen. Tilanteen pitkittyessä voi kuitenkin käydä niin, että omainen huolehtii sairastuneesta jatkuvasti ympäri vuorokauden. Taustalla voi olla pelko siitä, että sairastuneen tilanne pahenee, mikäli omainen ei ole paikalla tai saatavilla. On hyvä muistaa, että omaisenkin voimavarat ovat rajalliset. Omaisella on oikeus huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja omaisen jaksaminen on myös sairastuneen etu.

Psyykkisiin sairauksiin liittyy usein avuttomuuden tunteita ja aloitekyvyttömyyttä. Omaisen saattaa olla vaikea arvioida, mistä asioista sairastunut kykenee itse suoriutumaan ja missä hän tarvitsee toisten apua. Seurauksena voi olla, että omainen hoitaa sairastuneen puolesta asioita, jotka tämä itsekin kykenisi hoitamaan. Jatkuva puolesta tekeminen voi olla omaiselle uuvuttavaa. Se voi myös johtaa sairastuneen oman toimintakyvyn heikkenemiseen ja vaikeuttaa arjen taitojen ylläpitämistä. Omaisen kannattaakin tukea sairastunutta ottamaan itse vastuuta ja hoitamaan asioitaan jaksamisensa rajoissa. Jos sairastunut on hoidon piirissä, on hyvä neuvotella hoitotahon kanssa hänen tilanteestaan ja siitä kenen tulisi vastata mistäkin. Yhteistyössä tapahtuva vastuun jakaminen edesauttaa omaisen jaksamista ja sairastuneen kuntoutumista. 

Mielenterveyskuntoutujille maksettavat etuudet kuten kuntoutustuki ovat yleensä pieniä ja jopa riittämättömiä arjen tarpeisiin. Toisaalta sairastuneen rahankäyttö voi olla harkitsematonta ja hän saattaa elää jatkuvasti yli varojensa. Tällaisessa tilanteessa omaisen voi olla vaikea kieltäytyä auttamasta rahallisesti. On kuitenkin syytä pohtia, missä määrin omaisen on tarkoituksenmukaista taloudellisesti tukea sairastunutta läheistä. Tärkeää on, että omakin talous pysyy tasapainossa. Jos läheisellä on päihdeongelma tai taipumusta holtittomaan rahankäyttöön, käteisen rahan antaminen hänelle voi jopa pahentaa tilannetta. Tällöin on parempi vaikkapa mennä hänen kanssaan ruokaostoksille ja hoitaa kauppalasku.

On hyvä neuvotella sairastuneen kanssa ja tehdä hänelle selväksi, mihin menoihin ja minkä verran omainen on valmis häntä rahallisesti tukemaan. Tavoite on, että sairastunut pääsääntöisesti tulisi toimeen niiden etuuksien ja tukien avulla, joita hänen on mahdollista saada. Häntä voi rohkaista ottamaan yhteyttä hoitotahon sosiaalityöntekijään tai sosiaalitoimistoon, josta myös omainen voi saada tietoa etuuksista.

Omaisen läheisen sairastumiseen liittyvät syyllisyydentunteet voivat joskus vaikeuttaa rajojen asettamista. Sairastunut voi syyllistää omaista tilanteestaan ja esimerkiksi uhkaamalla vahingoittaa itseään kiristää omaiselta rahaa tai palveluksia. Pelko siitä, että sairastunut toteuttaa uhkauksensa, jos ei saa tahtoaan lävitse, voi saada omaisen suostumaan kohtuuttomiinkin vaatimuksiin. Se voi omaisesta tuntua helpoimmalta ratkaisulta, mutta johtaa todennäköisesti yhä uusiin vaatimuksiin. Suostumalla kiristyksen kohteeksi omainen myös mahdollistaa sairastuneen asiattoman käytöksen jatkumisen. Tilanne on omaiselle raskas, eikä se myöskään edesauta sairastuneen kuntoutumista.

Sen rajaaminen, miten paljon omainen kykenee ja on valmis läheistä tukemaan taloudellisesti, käytännön askareissa ja asioiden hoitamisessa tai toimimalla kuuntelijana ja rohkaisijana, on omaisen jaksamisen ja myös sairastuneen läheisen kannalta tärkeää. Kun molemmat tietävät, mitä toiselta voi odottaa, keskinäinen kanssakäyminen ja oman arjen rakentaminen on kummallekin helpompaa.

 

Vertaistuki

Omainen voi löytää uusia ratkaisuja arkielämän ongelmiin tiedon ja vertaistuen avulla. Vertaistuki on kokemusten jakamista samansuuntaisia asioita kohdanneitten ihmisten kesken ja vertaisilta saa myös tietoa arjen ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi. Vertaistuki toteutuu usein vertaisryhmätoimintana. Joissain ryhmissä keskitytään enemmän tietoon, toisissa kokemuksiin, yhteinen piirre ryhmissä on luottamuksellisuus.

Vertaisryhmät omaisille, joiden läheisellä on mielenterveyden häiriö, ovat tutkimusten mukaan vaikuttaneet pääsääntöisesti positiivisesti heidän hyvinvointiinsa. Niiden on todettu vähentävän omaisten rasittuneisuutta. Vertaistuki koetaan rohkaisevana, voimia antavana ja arjessa kannattelevana toimintana, joka mahdollistaa myös mielenterveysongelmiin liittyvien häpeän- ja syyllisyydentunteiden käsittelyn. Vertaistuen vastavuoroisuutta kuvataan samanaikaisesti tapahtuvana antamisena ja saamisena. Vertaistuen katsotaan tuottavan oivalluksia, joiden myötä käyttäytyminen ja asioihin suhtautuminen voivat muuttua. Tutustu vertaisryhmätarjontaamme täältä!